elinakeranen Elämä on kurkkudirektiivi

Oletko synesteetikko?

Synesteetikko voi kuulla, haistaa, maistaa tai tuntea värejä, nähdä miltä materiaalit tuntuvat, haistaa ääniä tai nähdä makuja. Synestesia (kreik. syn = yhdessä, myötä; aisthesis = aistimus, tunteminen, kokeminen) määritellään useimmiten, että aistiärsyke koetaan ”oikean” aistimuksen lisäksi myös jonkin toisen aistin välityksellä. Havainto on tahdosta riippumaton ja sama ärsyke aiheuttaa aina saman havainnon: 9 on aina punertava, fis panhuilulla tuoksuu aina ruoholta.

Yleisin synestesian muoto on kirjainten ja numeroiden yhdistäminen väreihin. Havainto voi olla absoluuttinen, jolloin kuulohavainto, roomalainen ja arabialainen numero tuottaa saman värihavainnon, mutta synestesiaksi lasketaan myös pelkkä arabialaisen numeron ja värin yhdistyminen. Edellä mainittu synestesian määritelmä on siis aika epätarkka: sekä muoto että väri välittyvät näköaistin kautta. Synestesia täytyisi siis määritellä tarkemmin kahden erilaisen elementin yhdistymisenä, jotka voivat välittyä saman tai eri aistien kautta. Toinen yleinen muoto on color-hearing, sävelten kuuleminen väreinä, josta blogattiin vapaavuoroon eilen. Makuihin, tuoksuihin ja kosketuksiin liittyvät synesteettiset kokemukset ovat harvinaisimpia.

Synestesiaa ei siis voi määritellä tiukasti pelkästään aistien kautta, jos kerran värien liittäminen kirjaimiin lasketaan synestesiaksi. Pelkkä assosiointi ei kuitenkaan ole synestesiaa -jos vaaleanpunainen tuntuu "tyttöjen väriltä", se on enemmän tapoihin liittyvää kuin värien näkemistä feminiinisenä. Lisäksi "feminiininen" on kulttuurisidonnainen abstrakti käsite, eli on kaukana puhtaasta aistimisesta.

 

Aivoissa

Metaforisella ajattelulla ja synestesialla on aivoissa samankaltainen perusta: molempiin liittyy vilkas aivopuoliskojen välinen toiminta. On havaittu, että synesteettisen kokemuksen aikana aivoissa on toimintaa myös sellaisilla alueilla, missä sitä ei pitäisi olla. Vastasyntyneeltä puuttuu kokemuksen perusteella havainnointi, ja vauvan aivokuori reagoi samalla tavalla sekä kirkkaaseen valoon että kovaan ääneen. Vasta kokemuksen myötä ärsykkeet kyetään erottamaan toisistaan. Synesteetikolla nämä aistien väliset yhteydet ovat säilyneet paremmin kuin normaalisti.

Parhaiten synestesian ja assosioinnin välistä yhteyttä siis voi määritellä jatkumona: toisessa päässä on puhdas kahden aistin liitäntä, toisessa päässä assosiointi ja metaforinen ajattelu. ”Puhtaassa” synestesiassa pohja on aivojen rakenteessa ja toiminnassa, assosioinnissa kyky voi olla tietoisesti opeteltu. Mielestäni ei kuitenkaan voi tehdä jyrkkää eroa "aidon" synestesian ja opetellun välillä, sillä aivojen rakennetta voi muuttaa harjoittelemalla: taksikuskeilla on isompi hippokampus kuin muilla, mutta taksikuskiutta ei määritellä hippokampuksen perusteella.

Synestesia auttaa muistamista. Asian muistaa sitä helpommin, mitä enemmän se sisältää linkkejä toisiin asioihin, ja jos sen kokee kahden eri aistin välityksellä tai kahtena erilaisena elementtinä, on linkkejäkin enemmän. Itse toimin sillä tavalla, että jos esimerkiksi luennolla aihe on niin uusi että ei ole juuri mitään mihin vertailla sitä, minä automaattisesti "tallennan" luennon eri tiedostomuotoon (viime viikolla tietoverkkoja käsittelevä luento muuttui moottoritieksi), missä se pysyy tallessa niin kauan että ehdin ymmärtää asian. Koska tallentaminen on tietoista, se sijoittuu jatkumolla lähemmäs assosiointia. Pienenä taas piirsin nimiä kuvioiksi: Kimmosta tuli alhaalta ylös suuntautuva vino kaari; lisäksi jauhomaiset aineet olivat vihreitä ja hengästyminen valkoista. Tämä sijoittuu siis lähemmäs rakenteellista synestesiaa, koska havainto tulee ennen ajattelua.

 

Taiteessa

On tutkittu, että taiteilijoilla esiintyy useammin synestesiaa kuin muilla. Taide vaatii luovuutta (Paitsi moderni taide ei liity mitenkään synestesiaan eikä luovuuteen, moderni taide vaatii sekoilua, isoa egoa ja instituutiota.), ja luovilla ihmisillä on tavallista enemmän aivopuoliskojen välisiä yhteyksiä. Kirjallisuudessa synestesia on yksi keino kielikuville ("tuoksuvat linnunlaulun kirkkaat pisarat"), ja musiikkia kuvataan usein synesteettisillä metaforilla ("teoksessa on samettisuutta, aineetonta leyhähtelyä ja pähkähullua nilkutusta"). Synesteetikoiksi on arveltu ainakin Sibelius, Wassily Kandinsky, Arthur Rimbaud, Baudelaire, Vladimir Nabokov, Alexander Skrjabin, Olivier Messiaen, Liszt ja Rachmaninov.

A musta, E valkoinen, U vihreä, O sininen:

 vokaalit, teidät aion vielä salaa synnyttää:

A on karvainen kimaltavanmusta kärpänen,

joka julmassa löyhkässä pörrää

 

ja hämyisessä kolossa; E on huurun ja telttakankaan

valkeus, mahtavan jäätikön liike, valkoinen

ylhäisyys,

kukitettu väre; I on purppuraa,

syljettyä verta, nauravaan

tarttuva sulohuulisuus, viha ja katuva kännisyys;

 

U on kiertokulku, jumalainen meri vaahtopäissä,

eläimillä, täytettyjen laidunten rauha, rauha rypyissä

jotka alkemia painaa ahkeruuttaan korkeisiin otsiin;

 

ylin torvensoittaja kahlaa vihlovissa äänissä

hiljaisuuksiin, joita kuljetaan maailmoissa ja

enkelissä

Oi Omega, Hänen Silmiensä säihke vivahtaa

violettiin!

- Arthur Rimbaud 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Olen. En vain koskaan ole teoretisoinut sitä :)Jo lapsena oli hauskaa, kun kerroin kavereille minkä värisiä heidän nimensä ovat. r on vihreä, s on punainen, t on keltainen b on sininen jne. Elina on sinivihreä :)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Elina, hyvä juttu, kiinnostava!

Ja kiva tuo Rimbaudin runo lopussa, samoja olen tuuminut...

Josko kehitteleis numero+kirjain koodiston kuvaamaan lukuelämystä?

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

Jossain puhuttiin äänioktaavin kääntämisestä värioktaaviksi. Hauska idea muuten, mutta taitaa olla aika yksilökohtaista se värien ja äänien yhdistely.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Nimenomaan yksilökohtaista. Synestesiassa ei ole ole universaaleja vastaavuuksia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mustavihreäpurppura on innoissaan.

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

Jep, kirkkaus kuuluu tänne asti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sinulla on punainen kaunis hattu, mutta miksi sininen pusero? Onko se kameleonttimaista?

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen Vastaus kommenttiin #9

Ehei, se on yöpaita. Näetkö riitasoinnun vai kuuletko ristiväririidan?

Hattu taas lienee strateginen veto, värihoroskoopitettuna "punainen uhkuu elinvoimaa, määrätietoisuutta, hän on eteenpäin pyrkivä, taistelija ja uudisraivaaja, joka uskaltaa pitää kiinni tavoitteistaan ja päämääristään. Hän on voimakas tahtoihminen, määrätietoinen ja selkeä voimahahmo." Jaså.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Riitelee se. Tulee sinipunakynä mieleen. Hehkuva punainen on lempivärini, purppura, oranssi ja (vihreä).

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Toinen juttu on myös värien ja uskonnollisten tunteiden yhdistyminen.

Violettia pidetään hengellisenä värinä.

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

Se menee sitten jatkumolla lähemmäs assosiaatiota.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Telkkarissa tuli kerran dokumentti, jossa oli mies, joka maistoi näkemänsä. Mies mm. valitsi ajoreittinsä töihin ja takaisin maun perusteella, vaikka matka saattoi olla pitempikestoinen. Repesin.

Jouko Koskinen

Telkkarissa - Elokuvissa - Keski-Maassa nyt voi sattua mitä tahansa ihmeellistä. Elina Keränen on saanut minut katselemaan asioita eri tavalla. Pitänee vielä manifestoida (!) näkymä hankkimalla kanssa punaiset piilolinssit - eheyttävä - ei repivä kokemus.

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

Aistin Jouko kommentistasi hienoista epäilyä synestesiaa kohtaan :D

Täältä löytyy gradu musiikista ja synestesiasta, jossa mainitaan lähteissä myös sarja neuropsykologisia kirjoja ja artikkeleita, ja blogini artikkeliin linkitin myös jotain.

Neuropsykologiasta sitä paitsi löytyy hullumpiakin juttuja kuin pelkkä aistiliitäntä. Tästä kuitenkin oli kohtalaisen helppo vääntää ymmärrettävä populaariartikkeli, kun siellä täällä kuitenkin on ihmisiä joilla on omakohtaista kokemusta. Lisäksi tämä on aika lähellä ihan arkijärjelläkin tajuttavaa metaforista ajattelua.

Jouko Koskinen Vastaus kommenttiin #21

Juu - tottakai. Näillä vuosilla on oppinut 'hienoisesti' epäilemään lähes kaikkea. Värisokea en vielä ole mutta teen töitä liikkeentunnistuksen hyväksi. Siihen olisi hyvä harjoitella piilolinseillä jotka tekevät näkymän tasaisen harmaaksi.

Punainenkin olisi hyvä mutta sitten pitää ostaa asusteet samaan sävyyn. Punainen lippis ja kraka.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen Vastaus kommenttiin #21

Muuten hyvä gradu, ei vain käsitellyt musiikkia vaan eri korkeuksien ääniä ja sointuja. Musiikkiin kuuluvat myös rytmiikka, dynamiikka ja sointi. Kirjoitapa niistä ja synestesiasta!

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

Olis karua jos ne aistimukset olisi niin vahvoja että joutuu niiden kautta tekemään kaikki valinnat, eikä vois juuri kenellekään kertoa niistä.

Näin:
"vaihdoin työpaikkaa koska pomoni maistui hillosipulilta"

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

En syö hillosipulia, kun ne maistuvat ex-pomoltasi;)

Tapio Neva

Yleensä ihmiset hylkäävät lähimmäisensä pääasiassa siksi, että hän tuoksuu valkosipulilta.

Yksi luokkakaverini tuoksui valkosipulilta, mutta en pitänyt sitä mitenkään paheksuttavana hänen osaltaan, koska syynä siihen oli hänen äitinsä ruuanlaittajana. Mukava ihminen hänkin.

Täysi-ikäistyttyään ja ryhdyttyään itse laittamaan ruokansa, vapautui hän valkosipulin tuoksusta ja hänestä tuli aivan kunnon kansalainen. Keskivahvaan nettoveronmaksaja-ainekseen kuuluva.

T. O. N.

Tapio Neva

Kävin eilen yhdessä kerrostalossa, jossa rapussa B tuntui tupakansavua ilmassa ja rapussa A tuntui olevan hometta.

Ajattelin, että pitäisi tuoda paikalle homekoira, koska ihmisen hajuaisti on niin epätarkka.

Homeen haistelu on merkittävä kasvuala Suomessa, jossa on homekouluja ja hometerveyskeskuksia. "Haista home!", on viisas sanonta. Toivottavasti jokainen haistaisi homeensa kodissaan ja työpaikallaan mahdollisimman varhain niin korjaaminen tulisi halvemmaksi.

Makuaisti liittyy osaksi hajuaistiin. Jos panee nenänsä kiinni, eivät maut, ainakaan kaikki maut, tunnu niin voimakkailta.

Tässä mielessä voisi vain kuvitella, miten koira suunnistaa. Se kun haistaa verrattain paljon ihmistä tarkemmin.

Olisi todella kätevää, jos ei tarvitsisi kurkata kulman taakse, joka sieltä tulee, kun voisi hajuaistilla nähdä kulmantaakse, minkä hajuinen tuttava sieltä on tulossa.

T. O. N.

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Edellä oleva keskustelu on aika pitkä.

Minulle tuli siitä mieleen possessiivisuffiksi.

Sanana possessiivisuffiksi yksi suomenkielen hienoimmista sanoista. Äikän kirjassakin sen alleviivasin.

Tapio Neva

Positio-Suffeli! Possessiivisuffiksi on todella hieno sana. Sen huomioon ottaminen ainekirjoituksessa ja siitä keskusteleminen teki tosi älykkään vaikutelman, jopa älykkäämmän kuin jos olisi keskustellut vaikkapa trigonometrisistä funktioista.

En kehdannut kuitenkaan alleviivata sanaa, jotta ei olisi näkynyt kirjasta, että olisin halunnut brassailla possessiivisuffikseillani.

T. O. N.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Minusta olisi parasta, jos synestesia luokiteltaisiin epänormaaliksi, miltei hulluuden alalajiksi, niin kuin kaikki muukin tavanomaisesta poikkeava ominaisuus nykyään. Se voitaisiin diagnosoida ajoissa ja saattaa aistihairahtunut kansalainen ruotuun.

Tapio Neva

Minusta tässä synestesia-asiassa kannattaisi olla varovainen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen vuoksi.

Synestesia voi olla:

- rikos (niin kuin zoofilia ja homoseksualismin toimeenpaneminen vuoteen 1971)

- sairaus (vaatii kansainvälistä hyväksyntää, jotta voitaisiin viedä tautiluokitukseen ja saada KELA-korvaukset rullaamaan synestesiaan sairastuneille)

- laillista, mutta muuten vain hassua

Tässä kannattaa ottaa huomioon myös oikeusperinne. Esimerkiksi valourkuja ei ole kriminalisoitu. Ne voivat muodostaa jonkinlaisen pahanlaatuisen synestesian esiasteen.

Varminta olisi järjestää eduskuntavaalit siksi, että synestesia voitaisiin määritellä turvallisesti rikoslaissa.

Ehdotan, että perustetaan Synesteettinen tasa-arvo ry joko oikeustaistelujärjestöksi kriminalisoimista vastaan tai potilasyhdistykseksi synestesiaan vakavasti sairastuneille.

T. O. N.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Höpöt! Synestesiaan ei sairastuta, sitä on. Sibelius oli synesteetikko.

Tapio Neva Vastaus kommenttiin #41

Onko se, että Sibelius oli synesteetikko, tae siitä, että Sibelius ei olisi voinut olla sairaskin? Mikä tahansa harrastus voidaan määritellä addiktioksi ja mielisairaudeksi.

Se, onko joku fiksua tai hölmöä, mutta sallittua, rikollista vai sairaus riippuu niin tiedosta kuin yhteiskunnallisista suhdanteistakin.

T. O. N.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #42

Sinulle kai erityiskyvyt kuten absoluuttinen sävelkorvakin ovat sairauksia. Hohhoijaa!

Tapio Neva

Synestesia on yksi osa postmodernia sisältötuotantoa. Suomessa on jäänyt verrattain vähälle huomiolle se, miten Ievan polkkaa on jalostettu konemuotoon maailmalla.

Tässä on Hatsune Miku.

http://www.youtube.com/watch?v=B-0pixhE2Sg&feature...

http://www.youtube.com/watch?v=0i8VM_EooCs&feature...

Kysyin Japanista asiaa niin eivät ole itse tuottaneet muunkielistä vokaloidia, mutta englanninkielinen vokaloidi tulla kohta työn alle.

Jos Suomessa haluttaisiin viedä eteenpäin aineetonta kansantuotetta ja -tuloa, pitäisi vaikka TEKES:n rahoilla tuottaa suomenkielinen Hatsune Miku Yamahan järjestelmään, jolla suomalaiset pääsisivät kokeilemaan vokaloidia sisältötuotantoonsa.

Minusta Late, viisaana miehenä, jolla on tai on ollut yhteyksiä suomalaiseen teknologiabyrokratiaan, voisit laajentaa sorttimenttiasi synestesiasta muunkin virtuaalin edistämiseen.

Sananvapaus tietenkin rajoittaa yhteiskuntasuhteiden käyttämistä, mutta minusta voisi tuon Hatsune Mikun suomenkielistää vaikkapa Katri Helenan äänellä.

Näin saataisiin uusi sisältötuotantoalusta vaikkapa teineille peruskouluun, lukioon ja toiselle asteelle.

T. O. N.

PS. Minusta Hatsune Miku voisi mahtavan, suorastaan fantastisen, asenteensa vuoksi sopia vaikka puoluesihteeriksi tunnelmaa ylläpitämään. Puolueohjelmat voisi nykytekniikalla työstää vaikka sarjakuviksi tai lauluiksi kustannustehokkaasti. Olisi mukava lukea rutikuivia ohjelmia vaikkapa balladin muodossa. Turvallisuuspoliittinen selontekokin voitaisiin julkaista mekaaniselle paperille painettuna kuin Korkeajännitys.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Olen mutta en koko ajan. Kuumesairauden hellittäessä olen, maalaus- tai piirustusprosessin aikana usein olen, musiikkia kunnellessa minulla on "aputieteitä" aina joskus.
Minusta ilmiössä ei ole mitään kummaa. Samalla tavalla kun esim keskusperspektiiviä ei ole olemassa paitsi linssin ja kamrerakoneen maailmassa samalla tavalla aistikokemukset eivät ole missään omissa huoneissaan vaan onnellisesti toisiinsa kietoutuneina ne tietysti myös kannattelevat toisiaan.

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Nyt alkaa pahasti haiskahtaa siltä, että kirjoittavat alkavat livetä alkuperäisestä aiheesta.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Missä väreissä näet hajut? Joskus ne voi suorastaan kuulla.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Hajuillahan ilman muuta on värit. Pieru on ruskea ja ruusu punainen. Sinitaivas tuoksuu raikkaalle ja sitä toivoo paljon ylle kun ruskea tuoksu yllättää.

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Korjaan: haiskahtaa sijaan olisi pitänyt käyttää lievempää ilmaisua että tuoksahtaa.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset